Uraohjus, aina kiire, oon suorittanut sitä ja tätä, ei vapaa-ajan ongelmia jne. Tällä tavallahan sitä monesti kuvaillaan omia kiireitä ja työelämää. Mitä tästä kaikesta jää loppujen lopuks käteen jos vaan aina suorittaa?
Paljon on 30-vuoden aikana tullut vastaan ihmisiä, joille suorittaminen on elämisen itseisarvo. Jos ei saavuta tiettyjä mittareita uralla tai koulussa, niin on epäonnistunut.
Mä ite en osaa ajatella elämää vaan suorittamisena ja rahan haalimisena. Ei sillä, oon mä itekin paljon tehnyt duunia sen etee missä nyt oon. Omalla kohalla nään eron siinä, että mä oon kuitenki eläny siinä samalla. Ystävät, perhe, matkailu, keikat, harrastukset, valokuvaus. Ne ei oo missään vaiheessa jääny pois, vaan tukenut sitä mitä tapahtuu työajalla.
Ikuinen klisee on se, että ei täältä kukaan mitään mukaan saa, sille viimeselle matkalle. Tää on totta, miksi rehkiä itsensä hengiltä, kun elämästä voisi skaragaa löysäämällä vähän nauttiakin.
Ei nää yksinkertasia asioita oo, mutta tuntuu vaan, että unohdetaan elää! Kokemukset, on ne sitten yksin tai yhdessä koettuja, on niitä juttuja, mitä pystyy kantamaan mukanaan hamaan loppuun asti. Kokeile seuraavalla kerralla esimerkiks keikalla, että et ota sitä kännykkää käteen, vaan annat fiiliksen viedä. Kyl ne muistot säilyy ilman suttusia kuviakin.
Ihan mielettömän hyvin oot saanu noinkin lyhyeen tekstiin noin monta isoo ja tärkeetä juttuu! Mut nykyää tuntuu, että joka puolelta tulee sitä painetta, että pitäis tehä sitä ja pitäis tehä tätä, pitäis olla sitä ja yrittää enemmän ja blaablaa.. Mut oon siis täysin samaa mieltä siun kans, että pitää muistaa elää eikä vaan suorittaa :)
VastaaPoistaIndeed, eipä sillä, että vaan suorittaa oikeen mitään jää käteen! Välil pitää vaa elää, se avartaa yllättävän paljon:)
PoistaIndeed, eipä sillä, että vaan suorittaa oikeen mitään jää käteen! Välil pitää vaa elää, se avartaa yllättävän paljon:)
Poista