Kuvailu on hauskaa hommaa. Itellä kamera kulkee repussa lähes päivittäin ja tulee näpsittyä millon mitäkin.
Nyt tuli kuitenkin ähky ns.maisemakuviin. Mm instagramiin tullu tungettua kyllästymiseen asti meri, järvi yms. kuvia. Mielenkiinto lopahti.
Oonki nyt taas palannut kuvaamaan sitä mitä oikeesti rakastan eli katuja. Kyllä, katuja. Kuulostaa masentavalta ja tylsältä, mutta mä saan niistä niin paljon irti. Kaikki tarinat mitä kadut on nähny ja kokenut elää tavallaa henkii kuvaamisen kautta. Stadiakin pystyy käsittämään ns.ennen vanhaan fiiliksellä ku muokkaa kuvia skidisti retroo suuntaan.
Kuvaamisen ilo on taas löytynyt!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti