Olemisen sietämätön keveys

"5 tapaa päästä kesäkuntoon?"
"5 tapaa rikastua"
"5 tietä onnellisuuteen"
"Parisuhteen 5 kulmakiveä"

Lista vois jatkaa loputtomiin. Nykyajan trendi on, että kaikkea mitataan ja kaikkeen löytyy yleensä kätevästi 3-10 tapaa saavuttaa asia. Jopa pääministerimme puhuu 3.pointista tuodessaan asioitaan esille.

Luodaan mielikuvia siitä millainen pitää olla, että "kuuluu joukkoon". Rahaa saa mielellään löytyä normia enemmän, työn kuitenkin pitää olla leppoisaa, että ehtii "downshiftata" ja kiertää maailmaa. Toisaalta on myös trendikästä olla kiireinen ja suhata robaa pahvinen kahvimuki kädessä. Muodista olis parempi ymmärtää jotain ja ai ai jos vyötärölle on kertynyt vähän tarakkaa.

Kuka näitä ns.käyttäymismalleja ja odotuksia sitten luo? Sitä kukaan ei tunnu tietävän.

Mihin unohtuu se ihan vaan tavallinen onnellisuus? Mä en tarvi sikana rahaa, sen verra, että saan vuokrat maksettua riittää. Muodista en oo ikinä ollu perillä, pidän vaatteita, jotka miellyttää itteäni. Downshiftaus tuo mulle mieleen laiskuuden. Kaikkien näiden asioiden kanssa mä oon erittäin onnellinen. Maha ei pyykkilaudalta näytä mut ei se mua stressaa. Jos se jotain muuta ottaa pannuun, niin voi voi :D Ylipäänsä onnelisuudesta on tehty liian häilyvä ja vaikeasti saavutettava asia. Ei se oikeesti oo. Muistaa ne pikkuasiat ja keskittyy olemaan just sellanen ku on.

Metro lehden kuvauskisa

Hellou! Pitkästä aikaa jotain tekstiä ja heti oman asian promoomista. Tylsää, tiedän. Eli Metro lehdellä on käynnissä valokuvauskilpailu ja oon siihen osallistunut. Yleensä välttelen kaikkea tällästä viimeseen asti mutta nyt Metron päivittäinen mainos asiasta teki tehtävänsä.

Kohteenahan on siis kotikaupunki ja ite oon lähtenyt matkaan "Urbaani keidas" kategoriaan. Kuva tuli napattua töölönlahdelta ja omasta mielestä se kuvaa aika kivasti sitä mikä Helsinki on. Monivärinen, luonnonläheinen ja atraktioita sisältävä pikku metropoli.

Mutta jos nappaa niin käy heittää änes linkistä:)

http://www.metrophotochallenge.com/profile/?at=1414143079#/view-photo/d8-d8d9cf91722ee6c40c8b4f36257af03e_l/

Perspektiiviä

Kuvailu on hauskaa hommaa. Itellä kamera kulkee repussa lähes päivittäin ja tulee näpsittyä millon mitäkin.

Nyt tuli kuitenkin ähky ns.maisemakuviin. Mm instagramiin tullu tungettua kyllästymiseen asti meri, järvi yms. kuvia. Mielenkiinto lopahti.

Oonki nyt taas palannut kuvaamaan sitä mitä oikeesti rakastan eli katuja. Kyllä, katuja. Kuulostaa masentavalta ja tylsältä, mutta mä saan niistä niin paljon irti. Kaikki tarinat mitä kadut on nähny ja kokenut elää tavallaa henkii kuvaamisen kautta. Stadiakin pystyy käsittämään ns.ennen vanhaan fiiliksellä ku muokkaa kuvia skidisti retroo suuntaan.

Kuvaamisen ilo on taas löytynyt!!!

Ikävä lokakuu

Syksy on menny vauhilla ja nyt ollaan jo Hausmyllyn klassikko biisin kuukaudessa. Syksy tuo aina tullessaan haikeutta ja odotusta. Välittömästi alkaa seuraavan kesä odotus ja toki myös joulu kolkuttelee pikkuhiljaa ovella.

Syksy on uutisten rintamalla ollu aika surullista. Viimeisimpänä nuorisojengin väkivalta pk-seudulla. Syitä on varmasti monia ja en lähe niitä arvailemaan. Sen voi sanoa, että kaikilla ei ole hyvä olla.

Yritykset on jatkaneet yt-kierrosta ja monilla työpaikoilla pelätään niiden alkamista.

Samaan aikaan kaupunkien ja valtioiden yhtiöt miettivät toimintojen tehostamista yhtiöittämällä. Näin juuri, korjataan jotain mikä ei ole rikki. Sinällään minulla ei ole mitään yksityistämistä vastaan, mutta se sopiiko se kaikkiin palveluihin on kyseenalaista.

Koomista on ollut lukea myös eduskunnan uudesta "mersusta" eli 8000e kiukaasta. Samaan aikaan pienituloisten palkkoja ollaan leikkaamssa. Liittyvätkö asiat yhteen? Eivät, mutta mielikuva säilyy.

Syksy on siis tullut ja kesän iloiset hetket unohdettu. Ei muuta kuin hyvää syksyä!