Huhu onpa menny syksyn alku nopeesti. Uus duuni vaikuttanu asiaan ja se onki vienyt mehut miehestä useampana päivänä. No mutta nyt alkaa päästä rytmistä kiinni, niin alkaa arki ns.normalisoitua.
Otsikko peilaa lähinnä tietynlaista kehitystä mitä on tapahtunu niin itsessä, kuin myös monessa muussa asiassa. Esimerkkinä Him uudenvuodenkeikka.
Yli kymmenen vuotta sitten olin kaverin kanssa tiketin kulmalla jonottamassa lippuja, himoitulle uudenvuodenkeikalle läpi yön. Jonotettiin aamu 1 lähtien. Oli kuumat juomat, viltit ja pelit ja vehkeet mukana. Jonossa oli hauskaa, tapas samnahenkisiä ihmisiä ja samoihin ihmisiin on törmänny vuosien saatossa hyvinkin usein tavastialla. Siinä oli jotain hohdokasta, oli asia minkä takia skippas koulun ja uhras yöunensa. Ja se fiilis kun lippu oli kädessä, huhhuh.
Tänä vuonna ja useana edellisenäkään asia ei omalla kohdalla ole ollut näin. Nyt on joko töissä tai himassa väijytty koneen vieressä ja jonotettu virtuaalisesti. Liput on saanu hommattua, mutta jokin magia siitä puuttuu. On kylmää klikkailla hiirellä liput ja tulostaa ne. Ei tunnetta, ei mitään. Tänä vuonna menin sporalla duuniin ja matkalla näin tiketin edessä olevan jonon. Siinä oli 2 ihmistä!!! Monien satojen metrien jono on lyhenty tasan 2 ihmiseen. Kertoo jotain niin Himin murroksesta, kuin myös yleisesti. Enää ei viitsitä lähteä koska kylmä tai vastaavaa. Kaikki hoituu näppärästi netistä.
Tulevaisuus näyttää entistä enmmän digimmältä. Keikatkin varmaan hoituu kotisohvalta, jollain hologrammi teknologialla. Jotenkin surullista, että tientynlaisia tunteita on vaikea nykyään saavuttaa. Fiilis ei olis ollut sama 2 ihmisen seurana jonottamassa, kuin vuosia sitten kymmenien ja kymmenien ihmisten kanssa.
Ajat muuttuvat ja menneisyyttä on turha haikailla, mutta jotkin asiat olivat vain paremmin "ennen vanhaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti