Lite bättre, lite godare

Ruotsi on jännä paikka. Vadelmavenepakolaisen hengessä haluan tuoda myös oman matkani oivallukset ja kokemukset.

Laivan tulon ruotsin vesille aistii ja näkee. Kallioilla alkaa punaisten ja valkoisten talojen helmeilevä pitko. Pihat ovat hyvin pidettyjä ja toki myös aamuaurinko paistaa pihoille, luoden illuusion jostain paljon paremmasta.

Kun on selvinnyt väistelemästä oksennuksia ja päässyt pois laivasta, niin jo tunnelin jälkeen voi henkäistä. Ovet toivottavat tervetulleeksi automaattisesti. Raskaan olon kanssa painivan matkustajan ei tarvitse vaivautua kättä nostamaan. Ruotsi on ajatellut puolestasi.

Gärdetin metroasemalla mainostetaan lämmintä korvapuustia ja kahvia. "Fika" hetki otetaan tosissaan heti alussa ja mikäs sen houkuttelevampaa heti aamusta. Metron ovilla odotellaan rauhassa, että ihmiset pääsevät ulos ja mennän vasta sitten itse sisään. Olen hämmästynyt. Helsingissä vastaavaa en ole aikoihin nähnyt.

Jään pois perinteisesti vanhassa kaupungissa. Vanhanpuolen kadut ja sokkeloiset kujat leikittelevät matkalaisen kanssa. Vähän voi ihmetyttää missä on, mutta ikinä ei voi eksyä. Suunta jatkuu rantabulevardille, joka vie kuninkaan linnan ohi. Sää oli luvannut räntää ja viimaa mutta taivaalla paistaa aurinko ja tuuli lähinnä henkäilee raikasta ilmaa, josta keuhkot pitävät. Suuri joukko joutseniakin on tullut viihdyttämään ja poseeraamaan. Ilmassa on kevään tuntua.

Olen menossa tien yli ja näen, että auto on tulossa suht lujaa. Vaistomaisesti jätän kävelyn kesken ja jään odottamaan, että auto pääsisi ohitse. Auto kuitenkin alkaa jarruttamaan ja kuljettava näyttää suurieleisesti, että ole hyvä. Hämmennyn ja heitän pienen käden liikkeen kuljettajalle takaisin. Malmilla olisin ollut poliisin paikallisradiossa yliajon uhrin roolissa.

Kävelen pitkin katuja ja vastassa näyttäisi olevan väistämätön yhteentörmäys. Molemmista suunnista on vaeltamassa useampi koira. Valmistaudun haukuntaan. Pelkoni on turhaa. Koirat tuntuvat lähinnä nyökkäävän toisilleen ja jatkavat matkaansa.

Nälän iskiessä on tgif ollut paikkani. Sitä ei suomessa ole ja ruoka on hyvää. Ruokailun keskellä huomaan miten lapsi huutaa lattialla x asennossa. Naurahdan omahyväisesti, että ei taida kaikki olla kuin strömsössä täälläkään. "Nyt Tuomas ylös sieltä" komentaa lapsen äiti. Huokaan syvään ja otan ison puraisun burgeristani.

Matkalla takaisin laivaan käyn sotaa pääni sisällä. Voiko tätä positiivisuuden määrää ymmärtää? Onko se teennäistä? Auttaako se jaksamaan? Voittaako se negatiivisuuden?

Lopputeesini asiaan on se, että on meillä aika paljon opittavaa asenteesta rakkailta naapureiltamme. Hail to the king!

Gadge hörhön unelma kevät

Kevät tuo auringon mukana myös yleensä aika paljon kaikkee kivaa, erilaisten uusien laitteiden muodosssa. Mul on se paha tapa, et digaan leikkiä kaikkien hilavitkuttimien kanssa ja kait se on tavallaa harrastus.

Nyt keväällä tulee applen kello, joka kaikesta negasta huolimatta kiinnostaa kyl paljon. Johtuu tietty osittain siitä, että luurit on mallia i, samoin kun tabla ja kone. Joku vois sanoa, että iSheep mutta mä vaan haluun tehä juttui koneilla, jotka toimii 99,9% aina.

Mut joo kello on yks juttu ja applen kello tulee varmaa hankittua. Kaiken lisäks oon Lontoossa just kun se ilmestyy ja Englanti oli yks launchi maista. Saas nähä pääsenkö kokemaan ekan apple jonon:D

Mut android maailmassakin olis kyl iha kiinnostavii juttui. Uus S6 on kieltämättä erittäin nätti ja kait sitä on pakko käydä hiplaamassa jossain liikkeessä. Ostoo tuskin menee, koska rahat harrastukseenki on rajalliset ja S6 edgen karvan vajaa tonnin hinta ei hymyilytä. Jos oisin käyttöluuriks ostamassa asia olisi aivan toinen.

Tietokonehommissa mun sydämen vei kyl uus macbook. Kultanen ja space grey huutaa mun nimeä. Joo ja tiiän, että etukamera on paska ja ei oo tarkotettu työkoneeks jada jada....Homman nimi on se, että se ajais mun käyttössä kaikki vaadittavat asiat paremmin kun hyvin ja vielä siisteissä kuorissa. Samalla hinnalla saisi 2-3 samat asiat ajavaa konetta, mutta joo windows....ei kiitos. Ja kun kaikki kamata on omenia, niin ne pelaa aika kivasti yhteen. Tosin taidan vielä tovin pärjäillä macci airilla.

Puola

Porvoo

Baana, Stadi

Ruoholahti

Jätkäsaaren nosturit

Pitkästä aikaa pari kuvaa liitteeks ja samalla oikein mukavaa tulevaa viikkoa!

Kiitos ei todellakaan oo kirosana

Otsikko on löyhä viittaus semi tunnettuun biisiin, mutta sillä mennään tänään.

Tänään olin menossa duuniin ja yhellä juna-asemalla mulle ja monelle muulle piti ovea auki laitapuolenkaveri. Omalla kohalla katoin kaveria ja sanoin kiitos. Kukaan muu ei ollut sanonut yhtään mitään, kattonut poispäin korkeintaan.

Ovea pitänyt herrasmies siihen sitten tokaisi, että "vittu kiitti, sä oot hyvien puolella". Yksi kiitos ja kaverille levisi hymy huulille.

Miks helvetissä se on niin vaikeaa sanoa kiitos tai olla kohtelias. Hymyileminen varsinkin julkisissa nyt on ihan poissuljettua. Mitä vittumaisempi ilme, sitä parempi, tuntuu olevan käsitys.

Ton kaverin kiitos merkitsi mulle paljon, ei sillä, että olisin odottanut mitään reaktiota. Omat käytöstavat nyt vaan on sellaset, että sanotaan kiitos jos joku pitää ovea. Se vaan osottaa sen, että sillä mitä omistaa ei oo mitään merkitystä sen kanssa oletko ns.hyvä ihminen. Hyvyys ei ole riippuvainen rahasta. Näin ajattelee ikävän monet ihmiset.

Nyt muistakaa sanoa se kiitos kun joku pitää ovea sulle tai ole itse se joka pitää ovea välillä. Paljoa ei vaadi se, että jollekkin tulee hyvä mieli hetkeks tai useammaks.

Loistavaa viikonloppua!

Reissut alkaa ja gearit päivittyy

Huomenna alkaa kevään reissut. Kohteena Oulu ja tiedossa siis töitä ja toivon mukaan kuvauksellekin jäis aikaa. Aamulennolla kohteeseen ja keskiviikko iltana bäkkiin stadiin.

Oulu alottaa suht rikkaan reissaus kevään. Stokis odottelee maaliskuun lopulla ja siitä sitten kohti Lontoota ja Amsterdamia. Samat pläänit siis edellee voimassa.

Osahan näistä siis on ihan työreissuja, joilla kuvataan jos jää aikaa. Stokis ja Lontoo on iha puhtaasti omia reissuja eli sillon saa kamerat laulaa useemmin.

Mä hankin joku aika sitten pitkän harkinnan jälkeen taas kunno järkkärin. Oon siis ennen sitä kuvaillu pääasiassa bridge kameralla, joka on riittäny vallan mainiosti. Toine juttu on ollu mun laiskuus, järkkäri on jääny liia usein aiemmin himaan.

Nyt siis oon ostokseni tehnyt ja voin sanoa, että paluuta ei kyllä ole. Muutaman testikierroksen jälkeen oon täysin vakuuttunut! Ja siis kamera on fujifilm x-m1. Eli iha perustason kamera oikeestaan. Siit on hyvä lähtee ja katotaan millä kameralla kuvaillaa vuoden päästä tähän aikaan :D

Numeroiden takana

Viime aikainen keskustelu poliitikkojen yms johtajien palkoista on saanu pohtimaan omaa suhdetta rahaan ja tavaraan. Mikä on tarpeeks ja mikä liikaa? Kuinka paljon sitä kaikkea oikein tarvii haalia? Tekeekö se mut onnelliseks? Tälläsii asioita oon mietiskellyt.

Oon sellanen gadgetti hörhö, joka kiinnostuu kaikista uusista teknisistä vempeleistä. Niitä pitää sitten ostella ja kokeilla ja nehän maksaa rahaa. Omaa "harrastusta" oon pitäny sillä tavalla terveellä pohjalla, että lähes aina kun ostan jotain uutta niin myyn vanhaa pois. Tällä tavalla saa suhteutettua niitä menoja edes jonkin verran.

Tuunko mä niistä onnelliseks? Joo ja en. Kyllähän ne tekee mut onnelliseks siinä missä joillekkin kokkauskurssit, instrumenttien soittamiset tai muut vastaavat. Kääntöpuoli on se, että tulisin kyllä ihan hyvin toimeen vanhoillakin ja se ei mun onnellisuutta muuttas millään tavalla.

Suhteellisuus on se sana, joka on hävinnyt keskusteluista. Siinä missä jollekkin 8000/kk ei riitä millään, niin toisille se on yli 6kk palkka. Mä en pidä siitä, että kaikkien asioiden hyvyys mitataan rahassa. Se on tylsä mittari, eikä oikeastaan kerro juurikaan muuta kuin numeroita. Se joka osaa nähdä numeroiden taakse on yleensä se, joka pystyy muuttamaan asioita.

0-100 ja äkkiä

Mä oon perusluonteeltani ehkä yks maailman rauhallisimmist. En siis suutu juurikaan ja huutaminen ei oo mun juttu. Silti on päivittäin asioita, jotka saa mun pään lähestulkoon räjähtämään ja verisuonet pullistelemaan. Tässä niistä asioista muutama:

- Kevyesti juoksevat. Saa mut ärsyyntymään, koska oma juoksu on kaikkea muuta kuin kevyttä. Tuntuu, että tanner tärisee kun ite juoksentelee.

- Se, että yhtenä päivänä paistaa aurinko ei tarkota kevättä. Sitähän hoetaan taas jos arska vähänkin paistelee. Mutta hei, nyt ollaan Helmikuussa, kevät ei ole vielä ovella.

- Hidastelijat. Mikään ei ärsytä niin paljon kun edessä hidastelevat kävelijät. Parhaassa tapauksessa pysähtyvät täysin yllättäen.

Näitä löytys vaikka kuinka mutta 3 on sellanen sopiva määrä listaan.

Viikonloppu ollut kyllä hyvä ja rentouttava. Kuviakin tullut räpsittyä mutta esim. tänään oli pilvistä tasan siihen saakka kun kamera räpsi kuviaan. Sisään kun pääs ni johan taivas repes :D

Anyway loistavaa viikon alkua!

Kotimaa tutuks

Mini weekendi Tampereella ohi. Oli kyllä rentouttava reissu ja nyt jaksaa taas huomenna puskee kohti duunia.

Pakko sanoo, että Onnibussi on kyllä loistava homma. Edestakanen setti Tampesteriin kustans 8euroa! SIllä hinnalla olisin just ja just päässy himasta rautatieasemalle taksilla. Puhumattakaan junalippujen hinnoista. Nyt on kyl sellanen fiilis päällä, että lähialueita tulee kierreltyy enemmänki näillä hinnoilla. Halvalla saa myös laatuu. Ilmanen wifi, mukavat penkit jne. Isoo peukkuu!

Tampereella oli täl kertaa kulttuuria vuorossa eli teatteriesitys. Klassikko tv-sarjan kyllä isä osaa teatteri versio oli kyllä hauska. Suosittelen ehottomasti, jos vielä tsettei onnistuu jostain saamaan. Näytökset alkaa olee aikalailla loppuunmyytyjä. Nytkään ei ollu penkin penkkiä tyhjänä.

Tänä aamuna lumi oli peittänyt tampereen ja tuli heitettyä ihan snadi kuvausrundi. Muutamii hyvii freimejä tuli saatuja ja 1 niistä onki jo ig puolella, joten sieltä voi väijyä :)

Nyt ei muuta kun saunaan huuhtomaan vkl veke ja kohti uutta viikkoa.