Lite bättre, lite godare

Ruotsi on jännä paikka. Vadelmavenepakolaisen hengessä haluan tuoda myös oman matkani oivallukset ja kokemukset.

Laivan tulon ruotsin vesille aistii ja näkee. Kallioilla alkaa punaisten ja valkoisten talojen helmeilevä pitko. Pihat ovat hyvin pidettyjä ja toki myös aamuaurinko paistaa pihoille, luoden illuusion jostain paljon paremmasta.

Kun on selvinnyt väistelemästä oksennuksia ja päässyt pois laivasta, niin jo tunnelin jälkeen voi henkäistä. Ovet toivottavat tervetulleeksi automaattisesti. Raskaan olon kanssa painivan matkustajan ei tarvitse vaivautua kättä nostamaan. Ruotsi on ajatellut puolestasi.

Gärdetin metroasemalla mainostetaan lämmintä korvapuustia ja kahvia. "Fika" hetki otetaan tosissaan heti alussa ja mikäs sen houkuttelevampaa heti aamusta. Metron ovilla odotellaan rauhassa, että ihmiset pääsevät ulos ja mennän vasta sitten itse sisään. Olen hämmästynyt. Helsingissä vastaavaa en ole aikoihin nähnyt.

Jään pois perinteisesti vanhassa kaupungissa. Vanhanpuolen kadut ja sokkeloiset kujat leikittelevät matkalaisen kanssa. Vähän voi ihmetyttää missä on, mutta ikinä ei voi eksyä. Suunta jatkuu rantabulevardille, joka vie kuninkaan linnan ohi. Sää oli luvannut räntää ja viimaa mutta taivaalla paistaa aurinko ja tuuli lähinnä henkäilee raikasta ilmaa, josta keuhkot pitävät. Suuri joukko joutseniakin on tullut viihdyttämään ja poseeraamaan. Ilmassa on kevään tuntua.

Olen menossa tien yli ja näen, että auto on tulossa suht lujaa. Vaistomaisesti jätän kävelyn kesken ja jään odottamaan, että auto pääsisi ohitse. Auto kuitenkin alkaa jarruttamaan ja kuljettava näyttää suurieleisesti, että ole hyvä. Hämmennyn ja heitän pienen käden liikkeen kuljettajalle takaisin. Malmilla olisin ollut poliisin paikallisradiossa yliajon uhrin roolissa.

Kävelen pitkin katuja ja vastassa näyttäisi olevan väistämätön yhteentörmäys. Molemmista suunnista on vaeltamassa useampi koira. Valmistaudun haukuntaan. Pelkoni on turhaa. Koirat tuntuvat lähinnä nyökkäävän toisilleen ja jatkavat matkaansa.

Nälän iskiessä on tgif ollut paikkani. Sitä ei suomessa ole ja ruoka on hyvää. Ruokailun keskellä huomaan miten lapsi huutaa lattialla x asennossa. Naurahdan omahyväisesti, että ei taida kaikki olla kuin strömsössä täälläkään. "Nyt Tuomas ylös sieltä" komentaa lapsen äiti. Huokaan syvään ja otan ison puraisun burgeristani.

Matkalla takaisin laivaan käyn sotaa pääni sisällä. Voiko tätä positiivisuuden määrää ymmärtää? Onko se teennäistä? Auttaako se jaksamaan? Voittaako se negatiivisuuden?

Lopputeesini asiaan on se, että on meillä aika paljon opittavaa asenteesta rakkailta naapureiltamme. Hail to the king!

Gadge hörhön unelma kevät

Kevät tuo auringon mukana myös yleensä aika paljon kaikkee kivaa, erilaisten uusien laitteiden muodosssa. Mul on se paha tapa, et digaan leikkiä kaikkien hilavitkuttimien kanssa ja kait se on tavallaa harrastus.

Nyt keväällä tulee applen kello, joka kaikesta negasta huolimatta kiinnostaa kyl paljon. Johtuu tietty osittain siitä, että luurit on mallia i, samoin kun tabla ja kone. Joku vois sanoa, että iSheep mutta mä vaan haluun tehä juttui koneilla, jotka toimii 99,9% aina.

Mut joo kello on yks juttu ja applen kello tulee varmaa hankittua. Kaiken lisäks oon Lontoossa just kun se ilmestyy ja Englanti oli yks launchi maista. Saas nähä pääsenkö kokemaan ekan apple jonon:D

Mut android maailmassakin olis kyl iha kiinnostavii juttui. Uus S6 on kieltämättä erittäin nätti ja kait sitä on pakko käydä hiplaamassa jossain liikkeessä. Ostoo tuskin menee, koska rahat harrastukseenki on rajalliset ja S6 edgen karvan vajaa tonnin hinta ei hymyilytä. Jos oisin käyttöluuriks ostamassa asia olisi aivan toinen.

Tietokonehommissa mun sydämen vei kyl uus macbook. Kultanen ja space grey huutaa mun nimeä. Joo ja tiiän, että etukamera on paska ja ei oo tarkotettu työkoneeks jada jada....Homman nimi on se, että se ajais mun käyttössä kaikki vaadittavat asiat paremmin kun hyvin ja vielä siisteissä kuorissa. Samalla hinnalla saisi 2-3 samat asiat ajavaa konetta, mutta joo windows....ei kiitos. Ja kun kaikki kamata on omenia, niin ne pelaa aika kivasti yhteen. Tosin taidan vielä tovin pärjäillä macci airilla.

Puola

Porvoo

Baana, Stadi

Ruoholahti

Jätkäsaaren nosturit

Pitkästä aikaa pari kuvaa liitteeks ja samalla oikein mukavaa tulevaa viikkoa!

Kiitos ei todellakaan oo kirosana

Otsikko on löyhä viittaus semi tunnettuun biisiin, mutta sillä mennään tänään.

Tänään olin menossa duuniin ja yhellä juna-asemalla mulle ja monelle muulle piti ovea auki laitapuolenkaveri. Omalla kohalla katoin kaveria ja sanoin kiitos. Kukaan muu ei ollut sanonut yhtään mitään, kattonut poispäin korkeintaan.

Ovea pitänyt herrasmies siihen sitten tokaisi, että "vittu kiitti, sä oot hyvien puolella". Yksi kiitos ja kaverille levisi hymy huulille.

Miks helvetissä se on niin vaikeaa sanoa kiitos tai olla kohtelias. Hymyileminen varsinkin julkisissa nyt on ihan poissuljettua. Mitä vittumaisempi ilme, sitä parempi, tuntuu olevan käsitys.

Ton kaverin kiitos merkitsi mulle paljon, ei sillä, että olisin odottanut mitään reaktiota. Omat käytöstavat nyt vaan on sellaset, että sanotaan kiitos jos joku pitää ovea. Se vaan osottaa sen, että sillä mitä omistaa ei oo mitään merkitystä sen kanssa oletko ns.hyvä ihminen. Hyvyys ei ole riippuvainen rahasta. Näin ajattelee ikävän monet ihmiset.

Nyt muistakaa sanoa se kiitos kun joku pitää ovea sulle tai ole itse se joka pitää ovea välillä. Paljoa ei vaadi se, että jollekkin tulee hyvä mieli hetkeks tai useammaks.

Loistavaa viikonloppua!