Joulut on lusittu ja kuntosalien nettisivut kerää ennätymäärän klikkejä, kun joulusafkojen turvottamat ihmiset hakee nopeaa helpotusta oloonsa. Ei siinä, samanlaista turvotusta on täälläkin puolen ruutua.
3 päivää joulusafkaa naamariin oli kyllä ehkä liikaa, mutta kinkkua nyt vaan on pakko syödä:D Laatikot yms. jätin jälleen rauhaan ja keskityis kinkkuun ja kaloihin. Sekin riitti saamaan vyön skidiin puristukseen.
Toi kuntosali juttu on kyllä niin totta ja jopa ironista. Itellä on kortti ollut jo muutamia vuosia ja tammikuussa iskee aina se piikki kun ei meinaa salille mahtua ja laitteille joutuu välillä jopa jonottaa. Kaiken sen jaksaa hymyillen kun tietää, että helmikuussa 95% siitä porukasta on lopettanut. Tuloksia jos ei saa viikossa, niin monen kärsivällisyys loppuu ja otetaan uusi mielenkiinnon kohde.
Aasin sillan kautta otsikkoon. Uusvuosi lähenee ja samalla itelle ja monelle muulle niin perinteiset karkelot tavastialla. Ville & Co vetää jälleen kerran jo legendaarisen shown ja loppuumyyty tavastia huutaa uudenvuoden tervetulleeks. Itellä tulee nyt 10.kerta ja voin sanoa, että tää on perinne, jota en aio rikkoa. Siinä on vaan jotain niin maagista, kun Juhani Merimaa tulee availemaan skumppaa hieman ennen 12 ja sen jälkeen pärähtää reilun puolentoistatunnin keikka Suomen parhaalta rock orkesterilta.
Mutta siihen vielä muutama päivä ja sitten uudet kujeet.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
22.
Joulukuu vetelee käytännössä viimesiään, koska eikös 24. oo se vika päivä? Aika monelle varmasti joo, mutta laskee millä tahansa tyylillä niin loppua kohti mennään.
Ikkunastakin just nyt kun kattoo niin monen toive valkosestajoulusta saattaa toteutua täällä etelässäkin. Mulle ei niin väliä. Lumi on iha nättiä, mutta siihen se omalla kohalla jääkin. Se onko sitä jouluna on aika samantekevää, mutta toki iloitsen niiden puolesta, jotka on lunta venttaillut.
Tänään tuli pyörähdettyä Porvoossa kattelemassa vanhan kaupungin joulufiilistä ja kuvailemassa. Kuvaukset hoitukin sitten iphone 6:lla, koska varsinaisen kameran muistikortti jäi iloisesti himaan. Tää on niin tätä, mutta sai tolla luurillakin muutamia ihan ok kuvia ja pääasiahan on kuitenkin se fiilis.
Syksy on pyrähtäny nopsaa. Duunia on tullu tehtyä ja sama rumpa näyttäs jatkuvan pyhien jälkeen. Onneks digaan duunistani. Kuvaaminen taas toisaalta on jääny liian vähälle. Liian usein on ollu jotain muuta muka tärkeempää ja kamerat on jääny kaappiin. Uudenvuoden lupaus voisikin sii olla se, että ottaa sitä aikaa kuvaamiselle. Se on kuitenkin sellanen henkireikä ja intohimo. Ja siis aivan ja täysin harrastuksen ilosta!
Jouluodotuksia itellä on aika perheen kanssa ja kinkku. Lahjoista sitä ei enää ite välitä. Siistimpää on antaa niitä ja tuottaa sitä iloa muille. Jouluruuista kinkku on se ehdoton kunkku, jota jaksaa useemmankin päivän vetää. Parasta on tietenkin yökinkkuilu:D
Ei muuta kun rauhallista joulunaikaa itse kullekkin.!
Ikkunastakin just nyt kun kattoo niin monen toive valkosestajoulusta saattaa toteutua täällä etelässäkin. Mulle ei niin väliä. Lumi on iha nättiä, mutta siihen se omalla kohalla jääkin. Se onko sitä jouluna on aika samantekevää, mutta toki iloitsen niiden puolesta, jotka on lunta venttaillut.
Tänään tuli pyörähdettyä Porvoossa kattelemassa vanhan kaupungin joulufiilistä ja kuvailemassa. Kuvaukset hoitukin sitten iphone 6:lla, koska varsinaisen kameran muistikortti jäi iloisesti himaan. Tää on niin tätä, mutta sai tolla luurillakin muutamia ihan ok kuvia ja pääasiahan on kuitenkin se fiilis.
Syksy on pyrähtäny nopsaa. Duunia on tullu tehtyä ja sama rumpa näyttäs jatkuvan pyhien jälkeen. Onneks digaan duunistani. Kuvaaminen taas toisaalta on jääny liian vähälle. Liian usein on ollu jotain muuta muka tärkeempää ja kamerat on jääny kaappiin. Uudenvuoden lupaus voisikin sii olla se, että ottaa sitä aikaa kuvaamiselle. Se on kuitenkin sellanen henkireikä ja intohimo. Ja siis aivan ja täysin harrastuksen ilosta!
Jouluodotuksia itellä on aika perheen kanssa ja kinkku. Lahjoista sitä ei enää ite välitä. Siistimpää on antaa niitä ja tuottaa sitä iloa muille. Jouluruuista kinkku on se ehdoton kunkku, jota jaksaa useemmankin päivän vetää. Parasta on tietenkin yökinkkuilu:D
Ei muuta kun rauhallista joulunaikaa itse kullekkin.!
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Don't be fooled by dogma
Kiirettä pitänyt ja jääny päivittely aika vähille. Tästä lähtien joka viikko tulee vähintään yksi teksti. Joko keskiviikkona tai sunnuntaina.
Mut jooh, se siitä ja jonkinnäköseen asiaan.
Otsikon mukasesti eli älä anna muiden toiveiden ja halujen ohjata sitä, miten elät elämääs. Kliseinen aihe ja en todellakaan aio tarjota keittiöpsykologian ohjeita vaan omia kokemuksia.
Mulla on kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun koittaa miellyttää kaikkia ja miettii aina kun on tekemässä jotain, että "mitähän muut musta ajattelee?" Se tunne ei oo kovin hauska ja se rajottaa aika paljon sitä mitä kaikkea duunaa. Ajattelumalli muuttuu automaattisesti sellaseks, että ei ajatella mitä ite haluaa, vaan mitä muut odottaa. Muiden mielipiteistä tulee omia ja omaa tekemistä ohjaa ainainen kelaaminen siitä, mitä joku nyt ajattelee musta.
Yks lyhyt esimerkki on kuvaaminen. Joskus aikoinaan kameran ottaminen mukaan esimerkiks keskustaan etc. oli hankalaa, koska mielessä oli se, että jengi kelaa mua turistiks tai vastaavaa. Näi jälkeepäin on helppo naureskella sille, miten idiootti sitä on ollut. Sillon se ei naurattanu, se oli osa elämää. Muita esimerkkejä ja tilanteita on paljon, mutta pääpointti kaikissa on sama. Miten olis mahollisimman neutraali ja muiden hyväksymä.
Tosta pois oppiminen ei oo helppoa mutta onnistuu kun päättää. Itellä se päätös tapahtu onneks todella aikasin ja sain nauttia lähes koko nuoruuteni tehden sitä mitä itse halusin ja koska halusin. Miettimättä sitä mitä muut nyt ajattelee.
Erään tunnetun visionäärin sanoja lainaten on helppo todeta, että "aikasi täällä on rajattu, älä tuhlaa sitä elämällä muiden odotusten mukaisesti"
Mut jooh, se siitä ja jonkinnäköseen asiaan.
Otsikon mukasesti eli älä anna muiden toiveiden ja halujen ohjata sitä, miten elät elämääs. Kliseinen aihe ja en todellakaan aio tarjota keittiöpsykologian ohjeita vaan omia kokemuksia.
Mulla on kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun koittaa miellyttää kaikkia ja miettii aina kun on tekemässä jotain, että "mitähän muut musta ajattelee?" Se tunne ei oo kovin hauska ja se rajottaa aika paljon sitä mitä kaikkea duunaa. Ajattelumalli muuttuu automaattisesti sellaseks, että ei ajatella mitä ite haluaa, vaan mitä muut odottaa. Muiden mielipiteistä tulee omia ja omaa tekemistä ohjaa ainainen kelaaminen siitä, mitä joku nyt ajattelee musta.
Yks lyhyt esimerkki on kuvaaminen. Joskus aikoinaan kameran ottaminen mukaan esimerkiks keskustaan etc. oli hankalaa, koska mielessä oli se, että jengi kelaa mua turistiks tai vastaavaa. Näi jälkeepäin on helppo naureskella sille, miten idiootti sitä on ollut. Sillon se ei naurattanu, se oli osa elämää. Muita esimerkkejä ja tilanteita on paljon, mutta pääpointti kaikissa on sama. Miten olis mahollisimman neutraali ja muiden hyväksymä.
Tosta pois oppiminen ei oo helppoa mutta onnistuu kun päättää. Itellä se päätös tapahtu onneks todella aikasin ja sain nauttia lähes koko nuoruuteni tehden sitä mitä itse halusin ja koska halusin. Miettimättä sitä mitä muut nyt ajattelee.
Erään tunnetun visionäärin sanoja lainaten on helppo todeta, että "aikasi täällä on rajattu, älä tuhlaa sitä elämällä muiden odotusten mukaisesti"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)